Äitiysloman alkaessa ja sitä pientä ihmettä odotellessa monet äidit päättävät aikansa kuluksi sisustaa lastenhuonetta tai tehdä käsitöitä, kuten pienen pienet villasukat tai söpön villatakin uudelle tulokkaalle. Mikä olisikaan ollut ihanampi tapa toivottaa uusi perheenjäsen tervetulleeksi kuin laittaa pienet kauniit rakkaudella ja omin pikkukätösin kudotut sukat pikkuriikkisiin varpaisiin heti laitoksella.
Aurinkoiset päivät olisi voinut hyödyntää myös ulkoillessa, mutta ajatus ison mahan kanssa helteessä hikoilusta ei oikein kiinnostanut, joten päätin nautiskella ilmastointilaitteen lempeästä puhinasta ja pysytellä mukavuusalueellani hellan ääressä. Suosikkireseptit oli herkuteltu jo muutamassa viikossa, joten päätin pitkin hampain kaivaa esille häälahjaksi saamamme lähes vuoden kaapin perukoilla käyttämättömänä lojuneen jäätelökoneen ja aikani kuluksi kokeilla miltä maistuu kotitekoinen jäätelö.
Jäätelömassa piti valmistaaa jo 12 tuntia ennen koneeseen laittamista ja jäätelökoneen säiliö piti ottaa suoraan pakkasesta, että sen teho riittäisi jäätelömassan jäähdyttämiseen. Olin siis purkanut koneen edellisenä päivänä ennen osien pesua ja pakastusta ja nyt se olisi pitänyt rivakasti koota parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Käyttöohjeethan on kirjoitettu urpoille ja en todellakaan jaksanut niitä tälläkään kertaa lukea. Kuten arvata saattaa, kaikki ei sitten mennytkään ihan putkeen.
Vartin ähellyksen jälkeen sormet alkoivat jäätyä sen verran pahasti, että laitoin koko säiliön takaisin pakkaseen ja kaivoin nöyränä käyttöohjeet esiin. Miten vaikeaa voi olla koota viisi osaa toisiinsa? Itseasiassa, jos moottoria ja vatkainosaa ei lasketa, jäljelle jää enää kolme osaa, jotka piti saada yhdistettyä toisiinsa klik klak ja naks. Käyttöohjekaan ei auttanut asiaa, sillä juuri samassa järjestyksessä olin osia toisiinsa yhdistellyt. Ne eivät vaan sopineet yhteen! Koska kaikki osat olivat kuitenkin ohjeen mukaan tallella, oli pakko siirtyä kovempiin otteisiin. Jos kyse kuitenkin olisi vaikka uutuudenkarheudesta tai lämpölaajenemisesta johtuvasta jäykkyydestä. Minä puristin ja väänsin ja käänsin, mutta edes raaka voima ei saanut osia kohdalleen.
Raskaushormonihöyryissäni vannoin etten enää ikinä ikinä koskaan tee mitään tuolla typerällä turhalla rakkineella! Enhän edes pidä jäätelöstä, kun siitä tulee vain mahavaivoja. Juuri kun vaivalla tekemäni jäätelömassa oli matkalla vessanpönttöön kuului eteisestä kolinaa ja mieheni ihmetteli miksei jäätelö olekaan valmista. Kirosanojen saattelemana mies joutui keittiöön, otti osat käteensä ja ta-daa, kone oli koottu about neljässä sekunnissa ilman käyttöohjetta. Jäätelömassan pyöriessä haukuin koko jäätelökoneen, harhaanjohtavat urpojen käyttöohjeet ja taisi koneen suunnitellut insinöörinkin saada pahoja ajatuksia. Yksi osista pitikin ymmärtää pujottaa säiliöön alakautta ja minä olin sinnikkäästi yrittänyt runnoa sitä paikalleen yläkautta erittäin huonolla tuloksella!
Lopputuloksena syntyi kuitenkin aivan taivaallista jäätelöä. Jäätelökone on todellakin ansainnut paikkansa meidän perheen keittiössä, sillä vieraille on ollut erittäin kätevää tarjoilla toinen toistaan erikoisempia ja maukkaampia jäätelöitä ja sorbeita. Lisäksi jäätelöohjeita on ollut erittäin helppo soveltaa mieleisekseen. Melko kalliiksihan omatekoinen jäätelö tulee litrahinnaltaan, mutta voittaa silti mennen tullen kaupan gourmetjäätelöt kuten esimerkiksi herkullisen Ben&Jerry’sin.
Ystävänpäivän kunniaksi päätin tehdä ihkaensimmäisen jäätelökakun. Lainasin Kinuskikissan riisisuklaapohjaa ja koristemarmorointia, mutta itse jäätelö on valmistettu rakkaudella ja sulassa sovussa uskollisen jäätelökoneen kanssa 🙂
