Viime heinäkuussa elämäni muuttui, kun jäin äitiyslomalle. Viimeiset viikot jättimäisen mahan kanssa meni keittiöpuuhissa ja tylsät yksinäiset aamupäivät TV:n lifestyle-ohjelmia tuijottaessa. Vauvan syntymä mullisti kotielämää entisestään ja nyt pahimman imetys- ja vaipparallin laannuttua alkoi taas jäädä aikaa puuhastella kotona.

Kotoilu  ― ruuanlaitto, käsityöt ja kaikenlainen askartelu ja tuunaus ovat aina kiinnostaneet minua, mutta jostain syystä en ole siihen jonoon löytänyt, missä kädentaitoja on annettu! Pienestä asti minua on kannustettu käsitöiden maailmaan ja aloitettuja villasukkia, lapasia, villapaitoja, pöytäliinoja, pitsiverhoja ja ristipistotöitä löytyy kaapista melkoisesti. Ne ovat valitettavasti jääneet ikuisuusprojekteiksi, mikä milläkin verukkeella, kuten lanka on loppu tai ohjeet hukassa…

Viimeaikoina olen ahminut käsittämättömän hienoja ja mielenkiintoisia käsityöblogeja, missä esitellään toinen toistaan täydellisempiä käsitöitä. Mistään ei kuitenkaan löytynyt vertaistukea amatöörille, jolta ei oikein tahdo luonnistua mikään ja jolle ohjeetkin ovat usein hepreaa. Kolmenkympin rajapyykin ylitettyäni päätin, että nyt on aika kohdata lankakaapin möröt!

Käsitöiden vastapainoksi haetaan onnistumisen iloa keittiöstä ja seurataan uuden kodin valmistumista. Mitä saa aikaan puolivuotiaan pojan perässä juokseva mammalomalainen, jolla on peukalo keskellä kämmentä, ja tuleeko mistään edelleenkään valmista?

Blogin kuvat ovat mieheni ottamia ellei toisin mainita.