”Miten tää voi olla niin vaikeeta?” Maanantaina taas muistin miksi en tee käsitöitä. Pitääkö todella kaikki asiat oppia kantapään kautta? On taas todella lähellä, etten vain luovuta koko hommaa. Kaikki meni tänään niin huonosti, etten oikeastaan edes haluaisi puhua siitä…
Kaikki alkoi pienen pienestä vaaleansinisestä vauvan nutusta. Sinänsä nutun ohje on varmasti kokeneelle neulojalle helppo, mutta ensinnäkin se on englannin kielellä ja aloittelijalle kovin ylimalkainen. (Palaan nutun yksityiskohtiin myöhemmin, mikäli langat eivät mystisesti katoa johonkin.) Etukappaleen kavennukset tuottivat minulle ongelmia ja pitkän googletuksen jälkeen oli jonkinlaista yritystä, mutta niistä tuli kuitenkin todella rumat.
Sitten silmiini osui käsityölaatikossa lojunut vanha villapaita. Tai siis täysin valmiit etukappale, takakappale ja kaksi hihaa, jotka ovat odottaneet vuosia yhteen ompelemista ja kaulusta. Työ on jäänyt lojumaan juurikin sillä selityksellä, ettei minulla ole ollut ohjetta kauluksen tekoon. Nyt päätin tarttua härkää sarvista eli koota vanhan villapaidan ja tehdä siihen kauluksen, jotta oppisin samalla miten o-aukkoinen pääntie käyttäytyy. Ehkä sitten ymmärtäisin paremmin, miten vauvan nutun kavennukset kannattaisi tehdä.
Työn lankaa oli (ihme kyllä) reilusti jäljellä ja näin jo mielessäni valmiin villapaidan poolokauluksella. Mietin hetken aikaa miten kappaleet kannattaisi yhdistää ja ensin yhdistin etu- ja takakappaleen fiiliksellä, mutta sauma meni vähän ”kinttaan”, joten jälleen kerran päätin turvautua Googlen tietämykseen asiassa. Olin liittänyt osat tietämättäni vuoropistosaumalla, mutta väärältä puolelta, jolloin sauma ei päässyt oikeuksiinsa.
Sitten yhdistin kappaleet kyljistä jälkipistosaumalla ja siitä tuli lähes huomaamaton, joten päätin purkaa olkasaumat ja tehdä ne samalla tavalla. Ne eivät edelleenkään onnistuneet, joten purin saumat ja tein uudelleen vuoropistosaumaa – tällä kertaa työn oikealta puolelta.Sitten siirryin hihoihin ja jopa kiinnitin huolellisesti hihojen liitoskohdat neuloilla, etteivät hihat alkaisi pussittaa. Ompelin hihojen pitkät sivusaumat ja jatkoin hihan liittämistä etu- ja takakappaleeseen. Käytin runsaasti aikaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman huomaamaton.
Olin lopputulokseen hetken jopa tyytyväinen, kunnes tajusin ommelleeni hihan nurjapuoli ylöspäin!!!!!! Kenellekään ei oikeasti voi käydä näin. Kirosanojen ja kyynelten saattelemana aloin purkaa saumaa, minkä olin kerrankin saanut niin huomaamattomaksi, että ratkoin samalla vahingossa takakappaleen lankoja. Eli lopputuloksena takakappaleessa on reikä ja hiha on edelleen väärinpäin.
En edes yritä löytää enempää sanoja kuvaamaan miltä nyt tuntuu. Pitää vaan yrittää muistaa ettei kukaan ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä 🙁